Mahdollinen jokseenkin suoraviivainen siirroslinja on noin 2 km pitkä, 0,5 m korkea ja 35 m leveä kohouma sijaiten noin 180 korkeuteen muodostuneella deltalla tai rantatasanteella. Selvää toispuoleista kalliolohkon nousua ei ole pikaisella silmäyksellä havaittavissa. Siirroksen suunta noudattaa aika hyvin lajittuneesta aineksesta muodostuneen reunamuodostuman mutkan jälkeistä etelälounaaseen suuntautuvaa linjaa (eli noin 20 astetta koilliseen karttaruuduston ETRS-TM35FIN y-akselin suunnasta). Ilmeisesti hiekkavaltaisen glasifluviaalisen deltakerrostuman paksuus on topografiasta päätellen 25 m luokkaa. Yksi epätodennäköinen tulkintavaihtoehto onkin, että kyseessä olisi jäätikön reunalinja. Kallioperän siirrosta lineamentin syynä puoltaa lähinnä suoraviivaisuus ja se, että se leikkaa maanpinnan uomastoja ja muuta pintamorfologiaa. Tohmajärvellä on hieman vastaava joskin mittavampi postglasiaalisiirros näkyvissä Toisen Salpausselän reunadeltalla.
